keskiviikko, 9. helmikuu 2011

Ei otsikkoa


Siinon pipo! Tommosen mä siis tein itelleni! Älkää vaan kattelko noita väärin tehtyjä silmukoita...


Ja noi on sukat. Sain ne anoppilassa valmiiksi ja aivan ihana kutoo toi malli!!


Kaverille myssyn lupasin kutoa, joten tuossahan se!


Ja koska tuo sukkamalli on niiiiiiiiin ihana, kudoin sit toiset tommoset ja annoin ne ex-pomolle myöhästyneenä synttärilahjana.

Tuommosia siis oon nyt saanu aikaan. Eräs toinen kaveri pyysi, että teen sille harmaat lapaset, joten ne on nyt puikoilla ja itelle on vielä toinen patenttineulemyssy toisilla puikoilla.

*******************************************

Viikonloppuna tuli yllätysvieraita Vaasasta, kummipojan äiti kaverinsa kanssa. Kävivät siis lauantai-aamuna täällä kahveella ja jatkoivat matkaa Ikeaan ja Ikeasta Veljekset Keskiselle. Oli oikein mukava ylläri että poikkesivat täällä, vaikka kummipoika ei ollutkaan matkassa.

Töitä täällä on tehty ja huomenna on luvassa pitkä päivä, 8-18...suunnittelin jo että voitais kaikkien kuuden tenavan kanssa tehdä jotain kivaa!! Mitä se kiva sit voiskaan olla, noh, luultavasti jokaisella niistä on eriävä mielipide...

Nyt on tiedossa sängyn purku, Aviomies on hakemassa uutta sänkyä meille. Vanha sänky on vanha vesisängyn runko, johon on laitettu parit patjat. Uus sänky taas on jenkkisänky. Taidanpa mennä nyt purkuhommiin! Moi!

sunnuntai, 30. tammikuu 2011

Viikonlopun viettoa anoppilassa

Terveisiä vaan täältä anoppilasta. Tultiin perjantaina iltapäivällä tänne Aviomiehen ja koiran kanssa, kyydissä tuli myös ex-pomoni tytär ja haettiin vielä matkalla Aviomiehen Veljenpoikakin. Samainen Velipoika tuli sitten hiukan myöhemmin Tyttärensä kanssa. Jänskäähän tässä on se, että anoppilan väki eli mun anoppi ja appiukko on Teneriffalla. Ollaan siis täällä tälläi nuorisojoukolla. Koiruus hiukan ettiskeli "mummia ja pappaa" aluksi, mutta tyytyi sitten siihen, että mummi ja pappa ei oo täällä ja tämmösellä porukalla ollaan.

Aviomiehen Veljenpoikakin kyseli ennen isänsä tännetuloa vähän väliä, että koska iskä tulee, missä iskä on, meneeks iskällä vielä kauan. Sain kerrottua vastaukset näihin kysymyksiin ja sit alkoi 6-vuotiaan kysely mummista ja papasta, koska mummi ja pappa tulee etelästä, mulla olis papalle asiaa, voitasko soittaa papalle, jne. No, soitettiin papalle ja poika kerto viimesimmät kuulumiset ynnä muut tärkeet asiat.

Toki poika ois halunnu mumminkin kanssa puhua, mutta mummi pahus oli uima-altaalla. Mummilta tulikin sit viestiä, että soittelee illemmalla ja siitähän sitten riitti kysymyksiä, että voisko se mummi jo soittaa kun on tärkeetä asiaa, ja jos mummi ei kohta soita, poika unohtaa sen tärkeen asian.

No, mummi soittelikin sitten aika pian, ja poika oli tyytyväinen. Toki papankin kanssa piti vielä muutama sananen vaihtaa ennen puhelun lopettamista.

Saunassakin käytiin pojan kanssa ja pian sen jälkeen olikin iltapalan aika ja maate meno.

Eilen lauantaina poika kävi tapaamassa äitiään ja täällä anoppilassa oli herkuttelua sillä välin. Aino-jäätelöö katos parempiin suihin pari purkkia ja sit vielä illemmalla ahmittiin salmiakkia ja toffeeta. Syötiin toki ihan oikeetakin ruokaa.

Nii joo ja matkalla tänne autosta loppu tuulilasin pesuneste. Pysähdyttiin huoltoaseman pihaan aikomuksena täyttää säiliö. Aikomukseksihan se sit jäi, kun nokkapellin kahva jäi käteen eikä nokkapelti auennut. Damnazione.

Tänään sit lähetään taas kotiin päin, otetaan taas kyytiin se ex-pomon tytär omasta mummulastaan ja varmaan viedään se Aviomiehen Veljenpoikakin taas omaan kotiinsa. Pari päivää on vielä vapaita tiedossa ja sit taas kolme päivää duunia ennen viikonloppua.

Mut tämmösiä kuulumisia tällä kertaa, jahka kotio pääsen, niin siirrän hiukan kuvia koneelle...näätte kuinka ihqut sukat tein ja myssyn ja kaulaliinankin... Nii joo ja totesin eilen telkkaria vahdatessani, että neulekone olis ihan must!

tiistai, 25. tammikuu 2011

vapaapäivä 4/5

Moron vaan te runsaslukuinen yleisö! Nicevaimohan se täällä taas höpöttää. Tällä kertaa höpötyksen aiheena on eilen ajatukset sekaisin pistänyt lääkärikäynti.

Pistin tossa parisen viikkoa sitten vähän reseptejä uusittavaksi, voin ihan kertoo, että aika hevit on lääkkeet meikäläisellä. Panacodeja, Sirdaludeja, Diclomexejä...Jaa että mihin niitä popsin? Noh, vasen käpälä leikattiin kyynärpäästä vuos sitten maaliskuussa, siihen on menny Panacodeja ( ja aiemmin myös Lyricaa). Panacodit on myös tehonnu kohtuuhyvin oikeeseen käteen, mikä alkoi vaivaan viime syksynä. Oireet oli vähän samanlaiset kuin vasurissakin ennen leikkausta, mutta hiukkasen lievemmät ja toisaalta erilaisetkin. Vasurissa oli siis ulnarishermo hinkkautunut lähestulkoon poikki ja se aiheutti semmosen v*ttumaisen säryn vasemman käden pikkurilliin ja nimettömään.  

Oikeessa kädessä sitte tosiaan viime syssynä alko kans pikkurilli ja nimetön puutua, samoin kuin toi vasenkin alkoi. Puutuminen meni aika nopsaa ohi, mutta koko kättä alkoi särkeä. Ja joulun alla oikee ranne turpos ja voi viulu sitä särkyä, ei pystyny kirjottaan edes mitään eikä muutenkaan elää normaalisti. Kipinkapin menin tohtorille, joka pisti kortisonipiikin ranteeseen ja seuraavana päivänä ranne olikin ihan kondiksessa. Lääkkeiksi tohtori kirjotti lisää Panacodeja, Sirdaludeja ja Diclomexejä.

Nii joo ja hiukkasen ennen tätä ranne-episodia kävin tohtorilla, koska niska oli totaalijumissa, niukin naukin pääsin käveleen, mutta ei toivookaan, että oisin päätä saanu käännettyä. Sainpa sillä reissulla sitte parit piikit kankkuun ja samalla tuli otettua influenssapiikkikin, astmaatikko kun olen, niin sen saan ihan ilman valuuttaa.

Tosiaan sitte noita lääkkeitä oon syöny tarvittaessa, eli aina kun särkee ja jumittaa. Käytännössähän lääkitys on ollut ihan joka päiväistä, siihen asti kunnes vein respat uusittavaksi ja pian tuon jälkeen pillerit ja tabletit sitte loppukin. Ja särky palas. Damn.

Tohtori olikin lähteny johonki muualle, eli tuli uus omalääkäri. Kohtuullisen tehokkaalta pakkaukselta tämä uus vaikuttaapi. Käytiin läpi mun sairaushistoria ja lääkelista, tohtori huolestui, kun näki mitä kaikkia myrkkyjä joudun syömään ja miksei ole tutkittu sen enempää. Totesin vaan, että niimpä. Uus tohtori pisti lähetteen röntgeniin, että nyt kuvataan kädet. Edellisestä kerrasta kun on kuulemma 3 vuotta aikaa kun käsi on murtunut. Jännä homma, ite en tienny että mulla olis joskus käsi murtunut. No, sama se, kävin sit eilen kuvauttamassa käpälät, aika oli 14.15 ja eipä siinä minuuttia kauempaa mennyt. Hyppäsin autoon ja en ollut edes kotiin asti päässyt vielä, kun tämä tehokas uusi omalääkäri jo soittikin. Uutiset ei yllättäny, mutta pisti kyllä miettimään. Nivelreuma. Tuli helpottunut olo, nytpä selvisi ihan oikeesti syy näihin särkyihin. Tuli epäileväinen olo, mitäs tästä eteenpäin, mikä on tulevaisuus, kuinka kauan pystyn tekeen töitä, kuinka kauan pystyn tekeen käsitöitä? Koska saan virallisen diagnoosin? Koska alotetaan lääkitys? Pysyykö reuma aisoissa?

Tämmösiä kaikkia kivoja juttuja. Eipä ikinä voi tietää mitä tuleman pitää. Pistää pohtiin vähän asioita.

Tänään on vapaapäivä 4/5. Mitä oon saanu aikaan tänään? ÖÖ. Oon kutonu sukkaa ja kaulaliinaa. Käyny koiran kanssa ulkona. Käyny tekees mainoksia ex-duunissani. Kattellu telkkaria. En paljo muuta.

Huomenna on vielä vapaapäivä ja sit torstaina töihin. Vähän on jo tullut ikävä lapsia. Toivottavasti niiden mummulan reissu meni hyvin.

lauantai, 22. tammikuu 2011

Vapaapäivä 1/5

Morjensta taas!

Kuten otsikkokin jo paljasti, vietän tässä viiden vapaapäivän putkesta ensimmäistä vapaata. Johan tällä viikolla tulikin tehtyä töitä, ihan jopa ensin vapaapäiväksi merkittynä torstainakin. Tein vielä pitkän päivän, 12-21.30 ja eilen perjantaina meninkin jo seiskaan aamulla. Hiukkasen väsytti ja väsyttää vieläkin. Mut onneks ei oo mitään kovin ihmeellisiä juttuja tiedossa näille vapaapäiville, joten voi ottaa ihan rennosti.

Duunissa on menny ihan mukavasti, en-ny-muista-mikä-päivä se oli kun perheen esikoinen tuli koulusta 12.40 kotiin, bussilla, niinkuin aina, ja tehtiin siinä lähtöä 3v. ja 4v.:n kanssa eskarille hakeen eskarilaista kotiin. Esikoinen riisui vaatteitaan ja tuumas että bussikortti on ny hävinny, se on varmaan jääny bussiin. Ei kun soittoa liikennelaitokselle, jossa sanottiin, että eivät oikein voi tehä asialle mitään. No, sanoin esikoiselle, että nyt jäät kotimieheksi pienten kanssa, mä kiidän Uljaalla Ratsullani sen bussin perään ja haen eskarilaisen samalla. Hyppäsin Uljaan Ratsuni kyytiin ja sainkin ajaa ihan päätepysäkille asti ja vedin menopelin poikittain bussin eteen ja kiiruhdin kuskilta kyseleen bussikorttia. Huoh, siellähän se oli, se bussikortti!!! Huokasin helpotuksesta ja ratsastin Ratsullani eskarille hakeen ahkeran esikoululaisen. Ja takasin niillä kotona oltiin 13.05, joten aika haipakkaan toimin. Esikoinen oli pärjännyt mainiosti sen 20 minuuttia kotona pienten kanssa.

Toi tapahtuma oli vissiinkin keskiviikko, koska sit torstaina, kun menin puolilta päivin duuniin, vastassa oli oksentava kolmevuotias ja vilkkauskohtauksen saanut 4-vuotias. Niin ja toki perheen äiti, joka oli yön valvonut oksentavan pienen kanssa. No, lähetin äidin töihin ja jäin lasten kanssa kotiin, ja työpäivä menikin ihan mukavasti, pieni ei enää oksentanut, vaan nukkui suurimman osan päivästä. Iltaa kohti vähän jo halusi maistaa klementiiniä ja se jo pysyikin sisällä mehun lisäksi.

Perjantaina ajoin silmät ristissä töihin, lapset heräili ja puki vaatteita kun tulin paikalle. Leikittiin paperinukeilla ja kuunneltiin Jaakko Löytyn ja Pekka Simojoen Onandjokwe-levyä, sieltä löytyy aivan loistava biisi Aa Aa Heikki (oikeasti Pikkuveli) , johon lapset tykästyi täysin. Lapset osaakin sen biisin jo ulkoa!

Tänä aamuna, eli lauantaina, heräsin luvattoman aikaisin. Olin hereillä parisen tuntia ja aloin katteleen dvd:ltä jotain leffaa, minkä nimee en muista ja tipahdin sohvalle. Lopputekstien aikana heräsin...

Huomiseksi ei oo mitään ihmeempiä suunnitelmia, joten taidan viettää suurimman osan päivästä sohvalla kutoen kaulaliinaa. Myssyn teinkin jo kutoen, väri on marjapuuron punainen ja kudottu Novita Rose Mohairista. Siitä samaisesta langasta väännän nyssitte sen kaulaliinan.

Mutta nysse on s'ommoro!

torstai, 13. tammikuu 2011

Torstai toivoo täys

Kirjotin jo eilen aika pitkän raapustuksen, ja mitä sitte tapahtukaan!? Koko jaarittelu katos bittiavaruuteen. Kiukustuin siitä niin että suljin koko koneen ja aloin tekeen kotihommia.

Eli jos ny sitte sujuis paremmalla onnella. Tän viikon maanantai oli vapaapäivä, tosin käytiin työnantajan kans tekeen kaupungilla iha oikee työsopimus. Tiistaina piti mennä puoli kasiin ja lähinkin kotoo hyvissä ajoin saadakseni posotella rauhassa työmaalle kylän toiselle puolelle. Sainkin posotella hyvinhyvin rauhassa, nimittäin noin parin kilsan päässä matkanteko tyssäs ihan kokonaan. Ruuhka oli sanoinkuvaamaton. Etenemisvauhti oli 0km/h (tääkin on lievästi sanottuna väärä ilmaisu, koska mun Uljaan Ratsuni mittariston alin vauhtilukema on jostain syystä 10km/h). No joo, jono eteni pari metriä kerrallaan noin 7 minuutin välein. Soittoo kotiin Aviomiehelle, että kattois Internetin ihmeellisestä maailmasta, oisko siellä jo tiedotteita mikä tökkii paikan A ja paikan B välillä. Olihan siellä, parisen kymmentä minsaa aiemmin oli hälytetty pelastushenkilökuntaa liikenneonnettomuuden vuoksi. Tarkempaa tietoa ei ollut, missä moinen kolari oli sit sattunut. Sit pistin tekstaria pomolle, että ihan puol kasiks en ehdi, ja syyn mikä tämän aiheutti. Eipä siinä mitään, pomo oli ymmärtäväinen.

Kolari oli noin 200m päässä, ja paikan ohitettuani pääsinkin Uljaalla Ratsullani etenemään vauhdikkaammin, ja myöhästyin töistä vartin verran. Koululaiset teki lähtöö kouluun ja isukki (eli pomoni) oli lähdössä duuniin. Perheen pienimmät vielä nukkui, mutta heräsivät aika pian sen jälkeen kun ulko-ovesta oli poistunu isä ja kolme vanhinta.

Duunipäivä meni ihan mukavasti ja tuli ulkoiltua.  Eilen keskiviikkona oli vapaapäivä ja käytiin Aviomiehen kanssa kaupoilla.  Mitään sen ihmeempää ei ostettu, safkaa enimmäkseen. Niin joo ja Ärrällä poikettiin sen verran, että ostin Dumlen uusimman namipussin, cashewpähkinöitä, toffeeta ja suklaata sekotettuna toisiinsa. Oli kuulkaa hyvää!!

Ehtoolla kävin sitte harrastamassa tekstausta, tein 13kpl A1-kokosia mainoksia. Se on semmonen kerran viikossa tehtävä juttu pieneen kyläkauppaan keskellä kaupunkia. Mainoksia oon vääntänyt jonku pari vuotta ja samaisessa kaupassa olin vakkarina ensin 3 vuotta ja sen jälkeen oon ollu aina tarvittaessa eli lähinnä jouluisin ja sairauslomia tuuraamassa. Kaikenkaikkiaan tos kaupas oon pyörinyt viimesen 8 ja puoli vuotta. On käyny tutuks kauppiaspariskunta, niitten poika ja asiakkaat.

Jaaha, ny on kyllä syytä alkaa valmistautuun päivän koitokseen, joten s'on moro!