Moron vaan te runsaslukuinen yleisö! Nicevaimohan se täällä taas höpöttää. Tällä kertaa höpötyksen aiheena on eilen ajatukset sekaisin pistänyt lääkärikäynti.

Pistin tossa parisen viikkoa sitten vähän reseptejä uusittavaksi, voin ihan kertoo, että aika hevit on lääkkeet meikäläisellä. Panacodeja, Sirdaludeja, Diclomexejä...Jaa että mihin niitä popsin? Noh, vasen käpälä leikattiin kyynärpäästä vuos sitten maaliskuussa, siihen on menny Panacodeja ( ja aiemmin myös Lyricaa). Panacodit on myös tehonnu kohtuuhyvin oikeeseen käteen, mikä alkoi vaivaan viime syksynä. Oireet oli vähän samanlaiset kuin vasurissakin ennen leikkausta, mutta hiukkasen lievemmät ja toisaalta erilaisetkin. Vasurissa oli siis ulnarishermo hinkkautunut lähestulkoon poikki ja se aiheutti semmosen v*ttumaisen säryn vasemman käden pikkurilliin ja nimettömään.  

Oikeessa kädessä sitte tosiaan viime syssynä alko kans pikkurilli ja nimetön puutua, samoin kuin toi vasenkin alkoi. Puutuminen meni aika nopsaa ohi, mutta koko kättä alkoi särkeä. Ja joulun alla oikee ranne turpos ja voi viulu sitä särkyä, ei pystyny kirjottaan edes mitään eikä muutenkaan elää normaalisti. Kipinkapin menin tohtorille, joka pisti kortisonipiikin ranteeseen ja seuraavana päivänä ranne olikin ihan kondiksessa. Lääkkeiksi tohtori kirjotti lisää Panacodeja, Sirdaludeja ja Diclomexejä.

Nii joo ja hiukkasen ennen tätä ranne-episodia kävin tohtorilla, koska niska oli totaalijumissa, niukin naukin pääsin käveleen, mutta ei toivookaan, että oisin päätä saanu käännettyä. Sainpa sillä reissulla sitte parit piikit kankkuun ja samalla tuli otettua influenssapiikkikin, astmaatikko kun olen, niin sen saan ihan ilman valuuttaa.

Tosiaan sitte noita lääkkeitä oon syöny tarvittaessa, eli aina kun särkee ja jumittaa. Käytännössähän lääkitys on ollut ihan joka päiväistä, siihen asti kunnes vein respat uusittavaksi ja pian tuon jälkeen pillerit ja tabletit sitte loppukin. Ja särky palas. Damn.

Tohtori olikin lähteny johonki muualle, eli tuli uus omalääkäri. Kohtuullisen tehokkaalta pakkaukselta tämä uus vaikuttaapi. Käytiin läpi mun sairaushistoria ja lääkelista, tohtori huolestui, kun näki mitä kaikkia myrkkyjä joudun syömään ja miksei ole tutkittu sen enempää. Totesin vaan, että niimpä. Uus tohtori pisti lähetteen röntgeniin, että nyt kuvataan kädet. Edellisestä kerrasta kun on kuulemma 3 vuotta aikaa kun käsi on murtunut. Jännä homma, ite en tienny että mulla olis joskus käsi murtunut. No, sama se, kävin sit eilen kuvauttamassa käpälät, aika oli 14.15 ja eipä siinä minuuttia kauempaa mennyt. Hyppäsin autoon ja en ollut edes kotiin asti päässyt vielä, kun tämä tehokas uusi omalääkäri jo soittikin. Uutiset ei yllättäny, mutta pisti kyllä miettimään. Nivelreuma. Tuli helpottunut olo, nytpä selvisi ihan oikeesti syy näihin särkyihin. Tuli epäileväinen olo, mitäs tästä eteenpäin, mikä on tulevaisuus, kuinka kauan pystyn tekeen töitä, kuinka kauan pystyn tekeen käsitöitä? Koska saan virallisen diagnoosin? Koska alotetaan lääkitys? Pysyykö reuma aisoissa?

Tämmösiä kaikkia kivoja juttuja. Eipä ikinä voi tietää mitä tuleman pitää. Pistää pohtiin vähän asioita.

Tänään on vapaapäivä 4/5. Mitä oon saanu aikaan tänään? ÖÖ. Oon kutonu sukkaa ja kaulaliinaa. Käyny koiran kanssa ulkona. Käyny tekees mainoksia ex-duunissani. Kattellu telkkaria. En paljo muuta.

Huomenna on vielä vapaapäivä ja sit torstaina töihin. Vähän on jo tullut ikävä lapsia. Toivottavasti niiden mummulan reissu meni hyvin.