Kirjotin jo eilen aika pitkän raapustuksen, ja mitä sitte tapahtukaan!? Koko jaarittelu katos bittiavaruuteen. Kiukustuin siitä niin että suljin koko koneen ja aloin tekeen kotihommia.

Eli jos ny sitte sujuis paremmalla onnella. Tän viikon maanantai oli vapaapäivä, tosin käytiin työnantajan kans tekeen kaupungilla iha oikee työsopimus. Tiistaina piti mennä puoli kasiin ja lähinkin kotoo hyvissä ajoin saadakseni posotella rauhassa työmaalle kylän toiselle puolelle. Sainkin posotella hyvinhyvin rauhassa, nimittäin noin parin kilsan päässä matkanteko tyssäs ihan kokonaan. Ruuhka oli sanoinkuvaamaton. Etenemisvauhti oli 0km/h (tääkin on lievästi sanottuna väärä ilmaisu, koska mun Uljaan Ratsuni mittariston alin vauhtilukema on jostain syystä 10km/h). No joo, jono eteni pari metriä kerrallaan noin 7 minuutin välein. Soittoo kotiin Aviomiehelle, että kattois Internetin ihmeellisestä maailmasta, oisko siellä jo tiedotteita mikä tökkii paikan A ja paikan B välillä. Olihan siellä, parisen kymmentä minsaa aiemmin oli hälytetty pelastushenkilökuntaa liikenneonnettomuuden vuoksi. Tarkempaa tietoa ei ollut, missä moinen kolari oli sit sattunut. Sit pistin tekstaria pomolle, että ihan puol kasiks en ehdi, ja syyn mikä tämän aiheutti. Eipä siinä mitään, pomo oli ymmärtäväinen.

Kolari oli noin 200m päässä, ja paikan ohitettuani pääsinkin Uljaalla Ratsullani etenemään vauhdikkaammin, ja myöhästyin töistä vartin verran. Koululaiset teki lähtöö kouluun ja isukki (eli pomoni) oli lähdössä duuniin. Perheen pienimmät vielä nukkui, mutta heräsivät aika pian sen jälkeen kun ulko-ovesta oli poistunu isä ja kolme vanhinta.

Duunipäivä meni ihan mukavasti ja tuli ulkoiltua.  Eilen keskiviikkona oli vapaapäivä ja käytiin Aviomiehen kanssa kaupoilla.  Mitään sen ihmeempää ei ostettu, safkaa enimmäkseen. Niin joo ja Ärrällä poikettiin sen verran, että ostin Dumlen uusimman namipussin, cashewpähkinöitä, toffeeta ja suklaata sekotettuna toisiinsa. Oli kuulkaa hyvää!!

Ehtoolla kävin sitte harrastamassa tekstausta, tein 13kpl A1-kokosia mainoksia. Se on semmonen kerran viikossa tehtävä juttu pieneen kyläkauppaan keskellä kaupunkia. Mainoksia oon vääntänyt jonku pari vuotta ja samaisessa kaupassa olin vakkarina ensin 3 vuotta ja sen jälkeen oon ollu aina tarvittaessa eli lähinnä jouluisin ja sairauslomia tuuraamassa. Kaikenkaikkiaan tos kaupas oon pyörinyt viimesen 8 ja puoli vuotta. On käyny tutuks kauppiaspariskunta, niitten poika ja asiakkaat.

Jaaha, ny on kyllä syytä alkaa valmistautuun päivän koitokseen, joten s'on moro!