Huomenta vaan!

Maanantai. Uuden työn ensimmäinen päivä. Vapaapäivä. Koska noi ei sovi samaan lauseeseen, varsinkaan siis kaks jälkimmäistä, päätin laittaa pisteet sanojen väliin.

No mites nicevaimo käyttää vapaapäivänsä? Huoh. Tarkotuksena ois täyttää pari kuponkia, kiikuttaa kupongit eteenpäin, käydä apteekissa (hmmm, apteekissa täytyy kyä käydä ennen kuponkien eteenpäin kiikuttamista), niin ja ah! mennä hierojalle!!! Voi tätä ilon ja onnen päivää!! Hierojalle menoa on odotettu kyl ja nyt sinne on niiiiiiin aiheellista mennäkkin, koska niska-hartia on niin jumissa. Toinen vaihtoehto ois ollu tilata lääkäriaika ja pyytää kipupiikki persposkeen, mutta ensinnäkin luultavasti lekuriaikaa ei tälle päivälle ois saanu ja toisekseen, viimeks kun tommonen piikki tuikattiin kankkuun, nicevaimo kaatui sohvalle eikä ollut toimintakykyinen koko päivänä. Noh, en ois muutenkaan ollut, joten sama se. Tänään kyl tarttis puuhastella kaikenlaista, illansuussa on nicevaimon harrastus, yksi niistä harvoista, mikä vaatii kotoa poistumista ja matkoihin tarvii autoa ajella. Käsityökerho!! Haa, siellä muutama naispuolinen taas pohtii, mitä tehdään - ennen joulua oli ihan selvää, että joulukoristeita värkätään, mut mitäs nyt kun joulu ei oo ihan lähellä, siis se ens joulu. Aattelin muille typyköille ehdottaa, että aletaan tehdä vaikka ystävänpäiväkoristeita. Paperinaruruusuja vaikka. En tiiä. Varsinainen marttakerho.

Päivän polttava puheenaihe on myös duuni. Pikkuhiljaa alkaa jänöttää, kuinka selviän vähintään kolmen alle kouluikäsen kanssa. Kuinka paljon ne yrittää vedättää meikäläistä? "Äiti ja isi kyl antaa luvan." "Mä haluuuuuuuuuun!!!!" "En varmaan syö enkä ainakaa mee päikkäreille!!!" No, voin kertoo mikä näistä lauseista sit huomenna kuuluu jonkun ipanan suusta.

Nicevaimollahan ei oo omia tenavia. Aikasempaa lastenhoitokokemusta kyllä. Teinivuosina kävin milloin kenenkin pilttejä kaitsemassa, nyt aikuisiällä on vahdittu Aviomiehen Veljen tenavia. Viimeksi Uudenvuodenpäivänä kävin 5-vuotiaan pojan kanssa luistelemassa. No en itte luistellut, vaikka mieli teki, vaan ei ole sopivan kokoisia luikkareita. Pikkumies sen sijaan meni uudenkarheilla hokkareillaan niin taitavasti eteen- ja taaksepäin, että tämmöstä vanahaa tätiä jo huimas. Miten se olikin oppinut niin hyvin luisteleen!? Missä välissä?!